Ennakkoluulotonta ajattelua ja poikkitieteellistä yhteistyötä: maailma vuonna 2050
Ryhmä eri alojen opiskelijoitamme sai Outoteciltä tehtäväkseen hahmotella millainen maailma on vuonna 2050. Opiskelijoiden ennakkoluuloton asenne keräsi kiitosta, ja lopputyönä tehty lasityö kruunasi poikkitieteellisen työskentelyn tulokset.
Viimeisen 150 vuoden aikana maapallo on muuttunut enemmän kuin tuhansien aikaisempien vuosien aikana. Taustalla vaikuttavat monenlaiset teknologiset edistysaskeleet, jotka ovat myös tuoneet maailman ihmiset lähemmäksi toisiaan. Muutos on ollut nopeaa, ja se kiihtyy edelleen.
Ryhmä Aalto-yliopiston opiskelijoita eri aloilta sai tehtäväkseen tarkastella erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Tarkoituksena oli pohtia millaisessa maailmassa teknologia-alan yritys Outotec mahdollisesti toimii vuonna 2050. Projekti toteutettiin räätälöitynä yritysprojektina, jossa Kauppakorkeakoulu tuo yhteen yritykset ja Aallon eri alojen opiskelijat ratkomaan yritysten aitoja haasteita.
”Valaisevinta oli todeta, kuinka epävarmoja suurin osa olettamuksistamme ovat.”
Outotecin tarjoama tehtävä ei ollut yksinkertainen, sillä ennustaminen on parhaimmillaankin epävarmaa. Tiimi sai kuitenkin ohjausta osallistuvilta tahoilta: tulevaisuustutkija Elina Hiltunen ja Outotecin kaksi mentoria olivat korvaamaton apu opiskelijoiden työskentelyssä. Itse ryhmä koostui neljästä opiskelijasta, ja heistä jokainen oli Aallon eri korkeakoulusta: Kauppakorkeakoulusta, Perustieteiden korkeakoulusta, Kemian tekniikan korkeakoulusta ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta.
– Syventyminen pohtimaan tulevaa ja omien ennakkoluulojen haastaminen oli projektissa parasta. Nykymaailmassa, esimerkiksi normaalissa työssä tai opiskelussa, ei hirveän usein ajatella asioita 35 vuoden päähän”, kertoo ryhmässä mukana ollut Kauppakorkeakoulun opiskelija Max Uusitalo. – Valaisevinta oli todeta, kuinka epävarmoja suurin osa olettamuksistamme ovat.
Projektia varten opiskelijaryhmä haastatteli lukuisia eri alojen ammattilaisia, joiden näkemykset sekä ryhmässä käyty keskustelu toimivat pohjana potentiaalisille eri tulevaisuuden skenaariolle. Näiden tilanteiden määrittelyssä käytettiin kahta eri parametria: teknologian tasoa ja kansainvälistymisen astetta, jotka olivat joka skenaariossa joko korkealla tai matalla tasolla. Tuloksena syntyi neljä eri vaihtoehtoa.
Kokonaisvaltaista analyysia
Ryhmän tehtävänä oli erityisesti luoda hahmotelmat, jotka kuvaisivat maailman yleistä tilaa mahdollisimman kattavasti.
– Opiskelijoita kannustettiin ajattelemaan tulevaisuutta laajemmalti kuin puhtaasti yhden liiketoiminta-alan kannalta, kuvailee Outotecin Mikko Rantaharju.
Esimerkiksi ”sirpaleisessa maailmassa” teknologian taso on korkealla, mutta kansainvälisyys matalaa. Tällaisessa maailmassa muun muassa materiaalien ja pääoman liikkuminen on vähentynyt, ja teknologian kehitys keskittyy erityisesti digitaaliseen teknologiaan ja sotateknologiaan. Yleinen tahotila on olla omavarainen ja vapaa kansainvälisestä kaupasta ja politiikasta.
Jokainen neljästä vaihtoehdosta analysoitiin tarkemmin käyttäen PESTE-mallia, jonka avulla voitiin tarkentaa skenaarioita ottamalla mukaan poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset, teknologiset ja ekologiset näkökulmat. Analyysin perusteella skenaarioihin liitettiin mukaan myös ehdotukset mihin suuntaan Outotecin toimintaa voisi viedä kyseisten olosuhteiden vallitessa.
Opiskelijaryhmä halusi työllään herättää ajatuksia, kannustaa keskustelemaan ja luoda pohjaa yrityksen omalle yksityiskohtaisemmalle analyysille.
– Opiskelijat olivat ennakkoluulottomia ajattelijoita, ja käyttivät onnistuneesti hyväkseen sekä omaa tuoretta kokemusmaailmaansa että eri alojen asiantuntijoiden näkemyksiä muodostaessaan tulevaisuuden skenaarioita, kertoo Rantaharju.
"Lopputyönä tehty lasityö teki vaikutuksen"
Projektin tulokset esiteltiin Outotecille muun muassa presentaationa, mutta hätkähdyttävin esitysmuoto oli kuitenkin kolmiosainen lasiteos ”Future Lenses”, jonka teki Sini Majuri, ryhmän jäsen Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Se todisti kuinka poikkitieteellisellä yhteistyöllä voi päästä yllättäviinkin lopputuloksiin.
– Lopputyönä laadittu lasitaideteos ja sen liittyminen muodostettuihin skenaarioihin teki vaikutuksen, kuvailee Rantaharju.
Myös opiskelijoiden silmissä tämänlaiset räätälöidyt yritysprojektit, jotka yhdistävät eri alojen osaamista, on mielekäs tapa työskennellä.
– Toivottavasti tällaisia projekteja tulee opiskelijoille jatkossakin. Pitkällä tähtäimellä siitä hyötyvät sekä opiskelijat että yritykset, kuvaa Uusitalo.
Kuva: Sini Majuri