Aallon voima konkretisoitui yhteisprojektissa

Liiketaloustieteet ja luova taiteellinen puoli löivät kättä yhteistyössä tehdyssä projektissa.

”Näkisin, että nimenomaan kun yhteistyö Aalto- yliopiston eri osien kanssa tulee näin vapaaehtoisesti ja ihmiset ovat sitoutuneita, se toimii hyvin. Toivon että näitä projekteja on jatkossakin Aalto-yliopistossa”, elokuva-ja televisiotuotantoa opiskeleva Asta Viertola sanoo.

Hän oli mukana projektissa, missä kaksi Aalto-yliopiston ”ääripäätä” elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos sekä Kauppakorkeakoulusta laskentatoimen laitos tekivät yhteistyötä. Kyseessä on Suomen Elokuvasäätiön tilaama tutkimus digitalisoinnin kustannusvaikutuksista elokuva-alaan Suomessa. Laskentatoimi ja elokuvataide kohtasivat projektissa onnistuneesti. Projektia johti tutkija Katja Kolehmainen laskentatoimen laitokselta.

”Tällaisissa projekteissa konkretisoituu Aallon voima, mitä yliopisto pystyy tarjoamaan aivan toisin kuin muut yliopistot. Projektissa opittiin pian puhumaan samaa kieltä ja jakamaan tietoa”, Kolehmainen sanoo.

Mukana 15 yhtiötä

Tutkijoilla oli käytössään alan 15 eri yhtiön tilinpäätösaineisto, mikä oli melko karkealla tasolla eikä kovin yksityiskohtainen.  Tarkempaa informaatiota tutkijat saivat haastatteluista, joita he tekivät runsaasti. Tämä aineisto on taas sen varassa, mitä alan toimijat haluavat kertoa.

”Projektin pääasiallinen tarkoitus oli tarkastella digitaalisuuden vaikutusta kannattavuuteen ja alan toimintatapoihin. Tarkastelimme kolmea eri toimijaryhmää: elokuvan tuotantoyhtiöitä, levitysyhtiöitä ja elokuvateattereita”, Katja Kolehmainen kertoo.

Projekti herätti paljon kiinnostusta opiskelijoiden keskuudessa: hakijoita oli 17 ja heistä valittiin elokuva-alan opiskelijan Asta Viertolan lisäksi Marika Westman laskentatoimesta, Arttu Talvitie markkinoinnista ja Janne Jaalivaara taloustieteestä.

Projektista saadut opintopisteet voi upottaa kandi- tai maisteritutkinnon opintovaatimuksiin,  mutta se ei ollut tärkeää eikä syy miksi esimerkiksi Asta Viertola meni projektiin mukaan.

”Syy oli projektissa itsessään.  Oli mielenkiintoinen aihe ja halusin olla siinä mukana.  Koin, että minulla olisi siihen annettavaa. Vaikka opiskelen tuottajaksi, ei taloudellista puolta opiskella niin tarkasti, sain tästä uutta näkökulmaa”, Asta Viertola sanoo.

Päävastuu opiskelijoilla

Päävastuu projektissa on opiskelijoilla. Ohjaajan tehtävä on tarkentaa tutkimuksen tarkoitusta ja toteuttamistapoja, valita ryhmä, sparrata sitä ja vahtia aikataulua.

”Opiskelijat toteuttavat projektin itsenäisesti, olen mukana sitten viimeistelyssä”, tutkija Kolehmainen täsmentää.

Elokuva-ala on käynyt viime vuosina läpi merkittävää teknistä murroskautta. Alan tuotanto- ja levitysketjun muuttumista digitaaliseksi  voi verrata äänielokuvan murrokseen. 1990-luvun alkupuolella alkoi jo äänen ja jälkityön digitalisoituminen. Vähitellen koko tuotanto- ja levitysketju, kuvauskalustot ja teatterilevitykset ovat muuttuneet digitaaliseksi. Elokuvateattereiden digitalisoituminen alkoi puolestaan vuonna 2006.

Digitalisoitumineen suhtaudutaan myönteisesti

Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että digitaalisuus on ollut välttämätöntä alan kilpailukyvylle ja kannattavuudelle.  Sen ansiosta samat elokuvat voivat saada ensi-iltansa yhtä aikaa eri puolilla Suomea, kun filmiä ei tarvitse fyysisesti kuljettaa. Toisaalta pienet yksittäiset elokuvateatterit ovat häviämässä, koska niiden kannattavuus hiipuu multiplex-teattereiden vallatessa alaa.

Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä, että elokuva-ala suhtautuu kokonaisuudessaan varsin positiivisesti alan digitalisoitumiskehitykseen. Suoria taloudellisia vaikutuksia on kuitenkin vielä vaikea arvioida, koska uuteen tekniikkaan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin totuttelu vie aikaa. Oleellisimmat vaikutukset digitalisoitumisella näyttää selvityksen perusteella olevan elokuvien nopeampaan kiertoon ja parempaan saatavuuteen, etenkin pienillä paikkakunnilla.

Useat haastateltavat olivat lisäksi sitä mieltä, että elokuvan digitalisoituminen on vaikuttanut myös kohonneisiin katsojalukuihin. Toisaalta alan digitalisoitumisen nähtiin asettavan teatteriyhtiöille uusia haasteita, sillä ohjelmistosuunnittelun merkitys korostuu aikaisempaa voimakkaammin uudessa digitaalisessa maailmassa.

Kuva: Mikko Raskinen